Maria Fransilia Liljeström Hennalassa 1918

Tämä teksti on kirjoitettu omiksi muistiinpanoiksi, sen ei ole tarkoitus edes yrittää esittää mitään tieteellistä tutkimusta tai kirjallista tuotosta. Kirjoitan selventääkseni omia ajatuksia ja muistini tueksi.

Tänä keväänä, 2018, on ollut esillä Marjo Liukkosen tekemä väitöskirja Hennalan naismurhat 1918.
Väitöskirja on julkaistu maaliskuussa tänä vuonna. Samalla nimellä on ilmestynyt myös hänen julkaisema kirja. Sekä tutkimus että kirja on myös herättänyt jonkin verran närää ja vastustusta miespuolisten tutkijoiden taholta. Jossakin arvostelussa sanottiin, että Marjo Liukkonen oikoo kurveissa ja syytetään lähdekritiikin puutteellisuudesta. Jo ennen väitöskirjan valmistumista häntä oli pyydetty vaihtamaan aihetta, väitöskirja tuosta aiheesta ei tulisi menemään läpi.

Olin näistä arvosteluista lukenut eri lähteistä. En antanut sen vaikuttaa omiin ajatuksiini, vaan menin 25.4.2018 Lahden Kaupunginkirjastolle kuulemaan Liukkosen pitämää esitelmää aiheesta. Se on ollut hyvin suosittu, nytkään kaikki eivät mahtuneet kirjaston auditorioon.

Olin liikkeellä veljeni Markun kanssa. Sama aihe kiinnostaa, onhan meillä sama täti Maria Fransilia Liljeström, joka on ollut mukana Hennalassa vankileirillä 1918.

Tuolloin Lahden väkiluku oli 5000 asukasta. Vankien lukumäärä on kasvattanut väkimäärää Lahdessa aivan valtavasti. Ihmettelen mihin kaikki vangit siellä ovat mahtuneet.

Vangit tulivat aluksi Fellmannin pelloille, jossa he olivat viikon verran. Pelloille kerättiin yhteensä 30000 vankia ja pakolaista, perheitä, äitejä ja isiä ja lapsia.  Lisäksi pellolla oli mm. 4000 hevosta. Ahdasta on ollut. Olot pellolla olivat ankeat, ruuasta ja vedestä oli puutetta. Päivässä oli tunti aikaa käydä hakemassa vettä Vesijärvestä. Siinä ajassa piti vesi saada kannettua sekä hevosille että ihmisille.

Liukkosen mukaan Hennalasta voi puhua keskitysleirinä. Elämä siellä oli todella raakaa. Vankeja kohdeltiin täysin mielivaltaisesti. Esimerkiksi vesijohdot oli katkaistu. Kymmenen markan maksua vastaan sai kerran päivässä tunnin ajan käydä hakemassa vettä vieressä virtaavasta Porvoon joesta.

Eri lähteissä on aiemmin väitetty, ettei Hennalassa ollut äitejä ja lapsia. Mutta oli. Valokuvaaminen Hennalassa oli kielletty. Mutta saksalaiset kuvasivat silti ja niissä kuvissa näkyy myös lapsia. Lapsia on merkattu myös pidätyskortteihin. Hennalan leirillä myös syntyi vauvoja.

Ruokajonotus kesti päivittäin 5 - 6 tuntia. Ruokajonossa ei saanut etuilla ja piti seisoa suorassa, vammoista ja voinnista huolimatta. Rikkeestä ruoskittiin herkästi tai saatettiin myös ampua.

Vangeille ei saanut tuoda mitään.

Naissotilaita oli sijoitettu myös Rauten tehtaille. 158 Rautelle sijoitettua naista vietiin ammuttaviksi Kivistönmäelle. Kivistönmäen hautausmaalla on 158 naista, lapsia ja miehiä enimmäkseen Turun kaartilaisia. Kirkkoherra Matti Vikström ei antanut lupaa haudata vainajia kirkkomaahan. Heidät haudattiin hautausmaan viereen. Myöhemmin kirkkomaan aitaa on siirretty niin, että vainajat ovat kirkkomaan puolella.

Hennalassa kasarmeilla olivat samassa nälkiintyneet ja tautiset.

Lääkäri Mauri Vannas on kirjoittanut kirjan Silmä silmästä.

Hennalassa noudatettiin rodunjalostusoppia, eugeniikkaa. Naissotilaita pidettiin hirviöinä.
Ilmari Kianto oli sanonut, että susinartut on ammuttava.
Oikeuden käyntejä naisten kohtaloista ei käyty. Ei ollut oikeita tuomareita tekemässä päätöksiä, ne tulivat vasta myöhemmin.

Sotavankileirin johtajana toimi Verner Ossian Juvelius. Jotenkin ironista, geni.com:sta löytyy yhteys Juveniukseen juurikin Maria Fransilian äidin kautta. Ei verisukulaisuutta, mutta sukulaisuus suhde kuitenkin.

Kun aikuiset miehet olivat kyllästyneet teloittamaan, tilalle palkattiin alaikäisiä poikia. He tienasivat tästä rahaa. Heille maksettiin markka per pää.

Esitelmän jälkeen oli tilaisuus esittää kysymyksiä Liukkoselle. Kysyin oliko arveluita tai tietoa tätini kohtalosta. Hän oli haavoittunut Alvettulan sillan taistelussa ja viety Hennalan sotavankileirin sairaalaan. Oliko todennäköistä, että hän olisi kuollut haavoihinsa vai oliko mahdollisesti teloitettu.
Marjo Liukkonen tiesi henkilön nimen, vaikken sitä ollut maininnut. Hän kertoi, että oli nähnyt Maria Fransilia Liljeströmin pidätyskortin  (en ole varma oliko pidätyskortti vai jokin potilaskortti) ja siinä oli lukenut, että "läpiammattu rintakehään", joten todennäköisempää on, että Maria Fransilia on menehtynyt. Liukkonen kertoi myös Valkeakosken suojeluskunnan lähettäneen lausunnon koskien nasikaartin sotilasta Maria Fransilia Liljeströmiä. Lausunnon päätteeksi todettiin "voi saaha saman rangaistuksen kuin muutkin naiskaartilaiset". Eli jos olisi selvinnyt vaimmoistaan hengissä, hänet olisi mitä ilmeisemmin teloitettu. Kukaan ei siis tätiämme puolustanut. Marjo Liukkonen mainitsee tämän myös kirjassaan.

Aikani etsittyä ja digitaaliarkistoa selailtuani löysin lopulta Marian vankikortin. Sen mukaan Marian ammatti on ollut kotitöissä. Varpu Anttosen progradussa, Tampereen Yliopisto,  on lueteltu Valkeakosken naiskaartilaisten ammatteja,  niistä yksi on läkkisepän tytär. Kortissa mainitaan myös, että kuollut haavoihin. Mutta Liukkonen kertoi nähneensä kortin, jossa luki, että häntä oli läpiammuttu rintakehään. Olisko kyseessä ollut jokin potilaskortti, jossa on ollut tarkempi diagnoosi.

Sotavankilaitos, Sotavankilaistoksen arkisto, Vankikortisto, Kuolleet

Tilaisuudessa oli myös mahdollista ostaa Marjo Liukkosen kirjoittama kirja Hennalan naismurhat 1918. Kirja oli pakko ostaa. Kiitos Markulle, kun lainasit kakskymppiä, itselle ei sattunut käteistä rahaa mukaan.

Kirjaa olen vasta silmäillyt ja tietenkin etsinyt sieltä kohdat, joissa tätini mainitaan. 
Seuraavat ovat suoria lainauksia kirjasta.

Sivu 74 
"Vangeilta kyseltiin ensimmäisessä kuulustelussa muun muassa nimi, kotipaikka, ikä, ammatti ja tehtävä punakaartissa. Mikäli kotipaikkakunnan suojeluskunnan jäseniä ei käynyt Hennalassa antamassa lausuntoaan vangista, kotipaikkakunnalle lähetettiin kysely vangin osallisuudesta sotaan sekä arviointipyyntö hänen luonteestaan ja elämäntavastaan. Lausunnon loppuun pyydettiin lisäämään ehdotus tuomiosta. Varsinkin toukokuussa näitä toiveita usein toteutettiin. Esimerkiksi Valkeakosken naiskaartin sotilaasta Maria Fransilia Liljeströmistä Valkeakosken suojeluskunta lähetti Hennalaan lausunnon, jonka päätteksi todettiin: " Voi saaha saman rangaistuksen kuin muutkin naiskaartilaiset." Suojeluskunnan lausunto viittasi joko Hennalan käytäntöön rangaista naiskaartilaisia tai vangiksi joutuneiden Valkeakosken naiskaartilaisten joukkomurhaa vappuna Hauholla. Liljeström kuitenkin kuoli haavoittuneena Hennalan vankileirillä 7.6.1918, ja hänet haudattiin leirin joukkohautaan."

Sivu 259
"Valkeakosken naiskaarti perustettiin 2. helmikuuta 1918 Sääksmäellä, johon Valkeakoski tuolloin vielä kuului. Naiskaartiin liittyi 70 - 115 naista, joista noin 50 oli aseellisia ja muut sairaanhoitajia sekä keittäjiä. Aseellisen naiskomppanian päällikkö oli aluksi turkulainen Harald Nedersröm, joka ammuttiin Tampereella toukokuussa 1918. Myöhemmin johtajana oli mahdollisesti Liisa Laurén. Kaartin 1. osaston johtajana toimi Ida Järvinen, 2. osaston päällikkönä olivat Lydia Lehto sekä Anni Suhonen ja 3. osaston päällikkö oli Amanda Kujala. Valkeakosken naiskaartin kuularuiskuosastoon kuuluivat Hilda Syrjänen, Aili Lahtinen, Hilja Lassila, Maria Liljeström, Ida Maria Järvinen sekä Martta Halminen. Naiskaartilaiset olivat 15 - 51 -vuotiaita. Heistä 72 työskenteli Valkeakosken paperitehtaalla, ja vain kuuden tiedetään olleen naimisissa sekä yhden leski. Naiskaarti sai ihailua varsinkin kylmäverisestä hyökkäyksestään Hauholla Alvettulan sillalla.

Sivu 261
Liukkonen luettelee Varpu Anttosen progradussa esitetyt Hauholla vappuna teloitettuja ja Hauhon Mustialan suohon haudattujen nimiä.  Tässä yhteydessä mainitaan haavoittuneeksi Maria Fransilia Liljeström. Marian nimi löytyy myös Hennalan pidätyskorteista.

Sivu 341
Maria Fransilia Liljeström 16 v. 14.9.1901 Valkeakoski, kuoli haavoittuneena Hennalassa 7.6.1918, naimaton, "Valkeakosken naissotilas, punakaartin arsenaali" (pidätyskortti, vankikortti, SVLA Kba2).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti